Töitä on enää alle 3 viikkoa.

Pikkuhiljaa alkaa asiakkaita tupsahdella, näytti jo hiljaisemmalta ja alkoi hirvittää. Toki vuorotteluvapaan aikanahan saan liitolta vuorottelukorvausta jos ei firma tuota. Tämä epävakaa markkinatilanne vähän mietityttää, mutta asiat sujuu jos niin on tarkoitettu. 

Taas on ollut valtavat odotukset kesäloman suhteen. Kuvittelin saavani kaikenlaisia rästihommia tehtyä, mutta kuinka kävikään? Viikko kesälomaa on jäljellä ja kaikki urakat on aloittamatta. Niin lapsellista kuvitella itsestä liikoja.

Tätä fiilistä en todellakaan halua itselleni kun vuorotteluvapaa alkaa.

Olisipa edes levännyt olo, mutta ei. Normaalit kotityöt kun on tehnyt ja kulkenut erilaisissa tapahtumissa jms. on olo ihan väsynyt. Mutta jotain hyvää: leipätyö ei ole tullut mieleenkään :)

Tulevalla viikolla ahkeroin pari päivää ja lepään hyvällä omalla tunnolla loput lomapäivät.

Pitäisi päättää monta juttua ja suunnitella mihin kannattaa sijoittaa eniten aikaa ja rahaa. Kesäloma taitaa mennä käytännön järjestelyihin. On tämä jännittävää aikaa.

Täytyy mennä varmaan jollekin näkijälle että intuitio vahvistuisi  

Eli saan jäädä vuorottelemaan syksyllä!

Monia asioita pitäisi nyt päättää: miten paljon tässä vaiheessa kannattaa ottaa lainaa ja sijoittaa yrityksen aloitukseen ja pyöritykseen.

Ihana kesä tulossa!!!

Mutta minä en hermostu: työnantajani ei vieläkään ole päättänyt saanko vuorotteluvapaan vai en.

Eilen tyttäreni sanoi että olen aina niin kiukkuinen kun tulen töistä kotiin, mutta kun alan tehdä vielä oman toiminimeni lukuun töitä, olen niiden loputtua iloinen ja hyväntuulinen. Ei tuon jälkeen todellakaan tarvitse enää miettiä, onko ratkaisuni oikea.

Se asia on varma, että minä jään syksyllä pois töistä, mutta saanko jäädä vuorotteluvapaalle, on vielä auki. Toimitilat on myös auki juurikin em. asian takia.

Töissä on kamala kiire ja tunnen vastenmielisyyttä sitä kohtaan. Kyllä minä tämän viimeisen kesän jaksan.

Tänään olen vapaalla ja otan selvää rahoitusvaihtoehdoista. JESSS!

Eilen töissä se vaan tuli suusta ääneen työpaikalla: "jään pois syksyllä" Olin hieman itsekin hämääntynyt, sillä en ollut suunnitellut sanoa sitä noin enkä vielä. Toisaalta on firman kannalta varmaan reilua, että kerronjäännistäni ajoissa. Sanoin kyllä mieluummin jääväni vuorotteluvapaalle, mutta siihen kuulemma tuskin suostutaan.

On todella huojentunut olo. Välillä meinaa hiipiä paniikki, miten pärjään yrittäjänä. Mutta havaitsin, että minähän voin tehdä vaikka millaisia keikkahommia tahansa jos firman tuotto on ajoittain heikko. Olen tehnyt jo viime syksystä asti päivätyön lisäksi toiminimeni nimissä töitä iltaisin. Olen nyt vakuuttunut, että sillä tienaa hyvin, etenkin kun saan paneutua pelkästään siihen.  Nautin suunnattomasti tuosta uudesta työstäni, jossa tapaan asiakkaita ja saan auttaa heitä.  4 päivänä viikossa minulla on ollut tunti aikaa tulla töistä päiväkodin kautta kotiin ja laittaa paikat siihen kuntoon, että asiakkaat voivat tulla. Vaikka työntekoon on nyt mennyt kellonympärystä, kun molemmat työt lasketaan yhteen, on juuri tämä iltatyö tuonut minulle paljon enemmän energiaa kuin mitä työt kuluttavat.

Nyt olen ottanut ensimmäisen askeleen!!!!

Ihanaa pääsiäistä kaikille!!!!!

Voisin yrittää vuorotteluvapaata ensi syksynä. Olisi pieni perusturva valmiina ja takaportti auki takaisin työpaikalle, jos oma firma ei kanna.

Viikonloppujen huono puoli on se, että silloin on kaikkein vaikein pitää syöminen kohtuudessa. Kalorit jäivät varmaan alle 1000 kcal enimmilläänkin, mutta puntari näytti +1 kg. Toivotaan että tuossa on suolessa olevaa tavaraa edes 800 g.

Johtuukohan tästä iästä, että nyt on ystäväpiirissäni monta masennukseen tai burnoutiin sairastunutta ihmistä? On tosi surullista kun lähellä sairastuu ensin toinen pariskunnasta ja toisellakin on jo mielialalääkitys päällä. Täytyy kovasti toivoa, että paha masennus ei "tartu" toiseen vanhempaan, sitten ollaan lasten kanssa ihmeessä.  Lähetän heille Reikiä ja yritän edes kuunnella. Siinä menee raja. En jaksa ottaa osaa heidän arkensa järjestelemiseen ja muuhun käytännön työhön. Oma pihamme ja kotimme on kaukana esimerkillisestä; lehdet on haravoimatta jne. Ei olisi omille lapsillekaan reilua, että äiti häsäisi ympäri kyliä auttamassa muita ja oma koti ja sen ympäristö olisi niin kamalassa kunnossa, ettei kehtaa edes ystäviä kutsua kylään.

Mutta omien kotitöiden ohessa voin kuunnella puhelimessa ystävien murheita, kirjoitella heille sähköpostia jne. Enkä aio kantaa huonoa omaatuntoa. Vähän se kyllä yrittää puskea mieleen, mutta häädän sen pois mielestäni.

Paino tippui vihdoin alle 70 kg:

69,7 kg